Hae sivustolta
TIEDOTTEET
 

Tutkimukset: Jos käyt museossa, elät onnellisempana pidempään

Tutkimusten mukaan kulttuuriharrastukset antavat enemmän lisävuosia elämään kuin liikunta. Lisäksi kulttuuriaktiivien elinvuodet ovat onnellisempia. "Kolesterolin alentamiseen satsataan valtavasti, vaikka kulttuuriharrastuksilla olisi yhtä suuri vaikutus terveyteen", pohtii neurologian dosentti Markku T. Hyyppä.

 
Konkreettisin terveyshyöty museokäynneistä on odotettavissa olevan eliniän piteneminen. Kulttuuriaktiiville lisävuosia tulee kolmesta neljään verrattuna sohvaperunaan, joka ei juurikaan harrasta kulttuuria. Se on suurempi kuin esimerkiksi laihduttamisen tai terveysliikunnan antama lisäys elinvuosiin.

"Jos vaikutusta pitää verrata johonkin, niin se olisi tupakointi. Savuton elää noin viisi vuotta tupakoitsijaa pidempään", neurologian dosentti ja kirjailija Markku T. Hyyppä vertaa.

"Oikeastaan yleensä tutkitaan eloonjäämisen riskiä", hän tarkentaa "Kysymys on tuhansien ihmisten keskiarvoista, yksilötasolla esiintyy aina poikkeuksia."

Hyyppä on tutkinut kulttuuriharrastuksen vaikutusta ihmisten elinikään jo kolme vuosikymmentä. Hän on kirjoittanut aiheesta kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä julkaistujen artikkeleiden lisäksi myös kansantajuisia kirjoja.

Aivotutkija kiinnostui kulttuuripääoman vaikutuksesta terveyteen ja hengissä säilymiseen tutustuttuaan nykyisen vaimonsa kautta suomenruotsalaiseen kulttuuripiiriin. Hyyppä alkoi ihmetellä, miksi äidinkielenään ruotsia puhuvat köyhät kalastajat ja pienviljelijät elävät huomattavasti suomenkielisiä naapureitaan vanhemmiksi.

Maaseudulla ruotsinkielisten elinolot ja -tavat eivät poikenneet merkittävästi suomenkielisten asukkaiden vastaavista. Tavanomaiset terveyteen vaikuttavat seikat, kuten sosiaalinen asema ja koulutus, ruokavalio, alkoholin käyttö, liikalihavuus, liikunta tai tulotaso eivät siis käyneet selitykseksi.

Yhteiseksi tekijäksi nousi ruotsinkielisten sosiaalinen ja kulttuurinen aktiivisuus. Suomenruotsalaiset kyläyhteisöt ovat eläväisiä, erilaisia yhdistyksiä ja kotiseutumuseoita on paljon ja kulttuuritoimintaa myös tuetaan enemmän. Hyyppä määrittelee tutkimuksissaan kulttuurin laajasti yhteisenä toimintana, joka lisää sosiaalista pääomaa.

"Kaikki kulttuurin harrastaminen on hyvästä ja museot ovat osa tätä. Museossa ihminen kokee jollain alitajuisella tasoilla sosiaalisen läsnäolon, vaikka siellä kävisi yksin."

Hyyppä sureekin sitä, että museolaitosten rahoitusta ollaan karsimassa, vaikka museovierailut tuottavat terveyshyötyjä. Suomesta puuttuvat kulttuuriharrastusten kansantaloudellisia hyötyjä kartoittavat terveystaloudelliset tutkimukset.

"Jos nyt olisi käytössä selkeää tilastotietoa, voitaisiin verrata, mitä tapahtuu, jos museolaitoksen toimintamahdollisuuksia rajataan. Meillä satsataan esimerkiksi valtavasti kolesterolin alentamiseen, vaikka kulttuuriharrastuksilla olisi yhtä suuri vaikutus terveyteen."


Kuolleisuus on selkeää
ja ymmärrettävää tilastotietoa, mutta museoilla on myös vaikeammin mitattavissa olevia vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Kulttuuria aktiivisesti harrastavat ihmiset kokevat elämän stressaavat asiat huomattavasti vähemmän negatiivisina.

"Eniten hyvinvointia lisää osallistuva harrastus, esimerkiksi kuorolaulu, mutta myös kulttuurin kuluttaminen vaikkapa museoissa käymällä vaikuttaa merkittävästi", sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Minna Huotilainen.

Kulttuuri antaa ihmiselle toisen väylän pohtia asioita ja käyttää järjen lisäksi muita voimavaroja. Museossa käyminen mahdollistaa omien ongelmien pohtimisen uudelta kantilta. Vierailu porukalla parantaa yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kulttuurin harrastaminen on myös tunnetusti toimiva keino mielenterveysongelmien hoidossa. Taiteen ja musiikin käytöstä erityisesti masennuksen hoidossa on runsaasti hyviä kokemuksia.

Toisaalta museoissa käymisen merkittävyyttä on mahdollista tutkia myös fysiologisesti.

Maailmalla on tehty tutkimuksia, joissa taidenäyttelyssä käyvien ihmisten sydämen sykettä ja autonomisen hermoston toimintaa seuraamalla on mitattu kokemuksen vahvuutta. Tietoa on mahdollista saada tarvittaessa vaikka yksittäisistä teoksista.

Myös aivojen molekyylitason toimintaa tutkimalla voi tarkastella ihmisen stressitilaa.

"Olisi ihan mahdollista mitata kemiallisesti aivotoiminnasta onko museokäynnin jälkeen rennompi olo", sanoo Hyyppä.

Kulttuuriaktiivisuuden tutkimuksella ei ole kuitenkaan lääketeollisuuden kaltaista rahakasta taustaorganisaatiota, joten tarkkoja tuloksia on vielä vähänlaisesti.

"Lääkkeiden tutkiminen on tärkeää ja oleellista, mutta kulttuurin tuottama hyvinvointi on naurettavan halpaa verrattuna lääkepurkista saatavaan. Yhteiskunnalla luulisi olevan motiivi tutkia myös sitä", Huotilainen pohtii.

 

Tiedote pohjautuu
Museo-lehdessä 2/2014
julkaistuun artikkeliin.

Koko artikkeli luettavissa
myös Suomen museoliiton
blogissa.
 

Suomen museoliitto 27.5.2014