Suomen museoliiton lausunto Euroopan komission kulttuuritiedonannosta
Suomen museoliitto 4.9.2007
Opetusministeriölle
Euroopan komission kulttuuritiedonannossa ehdotetaan EU:lle ensimmäistä
kulttuuristrategiaa, joka sisältää kolme päätavoitetta, kulttuurien
välisen vuoropuhelun ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen,
kulttuurin edistäminen luovuuden katalysaattorina (Lissabonin
strategia) sekä kulttuurin liittäminen EU:n kansainvälisiin suhteisiin
kuuluvaksi tekijäksi.
Kulttuuritiedonannon johdannossa todetaan, että kulttuuri on joukko
henkisiä ja aineellisia erityispiirteitä, jotka ovat ominaisia tietylle
yhteiskunnalle ja yhteiskuntaryhmälle. Kulttuuriin kuuluvat
kirjallisuus ja kuvataiteet, elämäntavat, arvojärjestelmät, perinteet
ja uskomukset. Kulttuuriperintöä ei tässä yhteydessä ole mainittu,
vaikka se on erityisesti Eurooppaa yhdistävä tekijä. Aineellisella
kulttuuriperinnöllä tulisi olla keskeinen sija kulttuuria koskevassa
toimintasuunnitelmassa. Maailman irtaimesta kulttuuriomaisuudesta
pääosa sijaitsee eurooppalaisissa museoissa ja kulttuuriperintöä
voidaan pitää merkittävänä Eurooppaa yhdistävänä pääomana.
Tiedonannossa todetaan, että kulttuuri on välttämätön edellytys EU:n
strategisten tavoitteiden edistämiselle. Eurooppalaisten
kulttuuriperintö on yhteinen vaikkakin monimuotoinen. Sen vuoksi on
tärkeää, että yhteisiin strategisiin tavoitteisiin pyrittäessä ja
yhteistä kulttuuriperintöä edistettäessä, kulttuurien ja kielten
monimuotoisuuden säilyttäminen ja arvostaminen asetetaan ensisijaiseksi
tavoitteeksi. Kuten tiedonannossakin todetaan, päävastuun kulttuurista
tulee pysyä jäsenvaltioilla ja EU:n roolin olla täydentävä
edistettäessä eurooppalaista kulttuuriperintöä ja sen näkyvyyttä.
Euroopan unionin roolista todetaan, että sen tulee olla esimerkki
"pehmeästä vallankäytöstä". Kulttuuriohjelmien kohdalla tämän
linjauksen tulisi näkyä kevyempänä byrokratiana sekä luovuudelle tilaa
antavana ja mahdollisuuksia tarjoavana tekijänä. Kulttuuriohjelman 50%
omarahoitusosuus on liian suuri monelle toimijalle ja estää etenkin
pienten toimijoiden tasa-arvoisen mahdollisuuden hankkeisiin
osallistumiselle. Tuen myöntämisen tai myöntämättä jättämisen perusteet
eivät ole riittävän läpinäkyviä, joten tavoite parantaa rahoituksen
saatavuutta ja päätösten läpinäkyvyyttä on kannatettava.
Tekijänoikeusdirektiivin kansallinen implementointi vaihtelee eri
maissa, eivätkä sen erilaiset kansalliset tulkinnat välttämättä edistä
aineistojen laajaa esittämistä. Esimerkiksi Suomessa direktiiviä on
tulkittu tiukasti, mikä asettaa esteitä aineistojen käytölle ja
levittämiselle mm. tutkimus- ja opetuskäyttöön.
Tiedonannossa todetaan, että jäsenvaltioissa on etsitty uusia joustavia
yhteistyömuotoja esimerkiksi museokokoelmien liikkuvuudelle. Usean
presidenttikauden tuloksena on laadittu Action Plan for the EU
Promotion of Museum Collections´ Mobility and Loan Standards, jonka
toteutuminen vaarantuu komission tuen päätyttyä kun jäsenvaltiot eivät
sitoudukaan viemään hanketta eteenpäin. Vastuuta hankkeesta on
kaavailtu Euroopan museoliittojen verkostolle NEMO:lle, mutta komissio
jätti myöntämättä rahoituksen NEMO:n toimintaan eikä NEMO ilman
toimintavaroja kykene ottamaan hanketta ja sen jatkuvuutta vastuulleen.
EU:n tulisi varmistaa aloitteissaan ja tukipolitiikassaan, että sen
käynnistämät hankkeet kykenevät kantamaan itsensä ennen kuin tuki
lopetetaan. Monet hankkeet, jotka käynnistetään EU:n elinten toimesta
vievät aikaa ennen kuin ne saavuttavat valmiuden käytännön
toimijatasolla ja voidaan toteuttaa.
Työskentelymenetelminä komissio korostaa tukevansa eri kulttuurialojen
keskeisten toimijoiden verkottumista, mutta ei välttämättä ota niitä
oikealla tavalla huomioon tukipolitiikassaan. Verkottuminen vaatii
pitkäjänteistä mahdollisuutta toiminnan suunnitteluun eikä verkostojen
jatkuvuus voi perustua projekteihin. Verkostojen päätehtävä on
synnyttää luottamusta toimijoiden kesken ja siten mahdollistaa
yhteistyöpohjaa erilaisille hankkeille. Verkostojen tuen kriteerit
eivät voi olla samanlaiset kuin varsinaisen kulttuuriohjelman, jolla
etsitään eurooppalaista ulottuvuutta ja näkyvyyttä.
Kulttuuria koskevat toimintasuunnitelman tavoitteet, edistää
kulttuurista monimuotoisuutta ja vuoropuhelua, tukea Lissabonin
strategiassa edellytettyä luovuuden lisäämistä ja edistää kulttuuria
unionin kansainvälisten suhteiden olennaisena tekijänä ovat hyviä,
mutta epävarmaa on, miten jäsenvaltiot tulevat käytännössä ottamaan
nämä tavoitteet huomioon. Miten kulttuurin alalla toimivat sidosryhmät
ja verkostot tulevat käymään tiivistä vuoropuhelua EU:n toimielinten
kanssa tai tukemaan niiden poliittisia linjauksia ja toimien
kehittämistä ellei niihin liity myös taloudellista panosta tai muuta
win-win -näkökohtaa. EU:n tarjoamien rahoitusjärjestelmien
selvittäminen ja tiedottamisen keskittäminen yhteen pisteeseen on
erittäin kannatettavaa. Epäselväksi jää, mitä tässä kohdassa
tarkoitetaan komission rahoitusohjelmien mobilisoimisella.
Kulttuurin kansainvälisten suhteiden erityistavoitteena on mm.
sisällyttää kulttuuri kaikkien koulutasojen opetusohjelmiin
kehitysmaissa. Kulttuurin asemaa kouluissa ja elinikäisen oppimisen
näkökulmaa tulisi pitää tärkeänä myös Euroopan unionin jäsenmaissa.
Suomen museoliitto on osallistunut myös NEMO:n 17.11.2006 antamaan
lausuntoon Euroopan Unionin kulttuuripolitiikan tulevaisuudesta.
Oheistamme tämän lausunnon liitteeksi.
Suomen museoliitto - Finlands museiförbund ry
Heikki Talvitie
puheenjohtaja
Anja-Tuulikki Huovinen
pääsihteeri