Hae sivustolta
JÄSENILLE
 

Suomen museoliiton lausunto Euroopan komission kulttuuritiedonannosta

Suomen museoliitto 4.9.2007

Opetusministeriölle

Euroopan komission kulttuuritiedonannossa ehdotetaan EU:lle ensimmäistä kulttuuristrategiaa, joka sisältää kolme päätavoitetta, kulttuurien välisen vuoropuhelun ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistäminen, kulttuurin edistäminen luovuuden katalysaattorina (Lissabonin strategia) sekä kulttuurin liittäminen EU:n kansainvälisiin suhteisiin kuuluvaksi tekijäksi.

Kulttuuritiedonannon johdannossa todetaan, että kulttuuri on joukko henkisiä ja aineellisia erityispiirteitä, jotka ovat ominaisia tietylle yhteiskunnalle ja yhteiskuntaryhmälle. Kulttuuriin kuuluvat kirjallisuus ja kuvataiteet, elämäntavat, arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset. Kulttuuriperintöä ei tässä yhteydessä ole mainittu, vaikka se on erityisesti Eurooppaa yhdistävä tekijä. Aineellisella kulttuuriperinnöllä tulisi olla keskeinen sija kulttuuria koskevassa toimintasuunnitelmassa. Maailman irtaimesta kulttuuriomaisuudesta pääosa sijaitsee eurooppalaisissa museoissa ja kulttuuriperintöä voidaan pitää merkittävänä Eurooppaa yhdistävänä pääomana.

Tiedonannossa todetaan, että kulttuuri on välttämätön edellytys EU:n strategisten tavoitteiden edistämiselle. Eurooppalaisten kulttuuriperintö on yhteinen vaikkakin monimuotoinen. Sen vuoksi on tärkeää, että yhteisiin strategisiin tavoitteisiin pyrittäessä ja yhteistä kulttuuriperintöä edistettäessä, kulttuurien ja kielten monimuotoisuuden säilyttäminen ja arvostaminen asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Kuten tiedonannossakin todetaan, päävastuun kulttuurista tulee pysyä jäsenvaltioilla ja EU:n roolin olla täydentävä edistettäessä eurooppalaista kulttuuriperintöä ja sen näkyvyyttä.

Euroopan unionin roolista todetaan, että sen tulee olla esimerkki "pehmeästä vallankäytöstä". Kulttuuriohjelmien kohdalla tämän linjauksen tulisi näkyä kevyempänä byrokratiana sekä luovuudelle tilaa antavana ja mahdollisuuksia tarjoavana tekijänä. Kulttuuriohjelman 50% omarahoitusosuus on liian suuri monelle toimijalle ja estää etenkin pienten toimijoiden tasa-arvoisen mahdollisuuden hankkeisiin osallistumiselle. Tuen myöntämisen tai myöntämättä jättämisen perusteet eivät ole riittävän läpinäkyviä, joten tavoite parantaa rahoituksen saatavuutta ja päätösten läpinäkyvyyttä on kannatettava.

Tekijänoikeusdirektiivin kansallinen implementointi vaihtelee eri maissa, eivätkä sen erilaiset kansalliset tulkinnat välttämättä edistä aineistojen laajaa esittämistä. Esimerkiksi Suomessa direktiiviä on tulkittu tiukasti, mikä asettaa esteitä aineistojen käytölle ja levittämiselle mm. tutkimus- ja opetuskäyttöön.

Tiedonannossa todetaan, että jäsenvaltioissa on etsitty uusia joustavia yhteistyömuotoja esimerkiksi museokokoelmien liikkuvuudelle. Usean presidenttikauden tuloksena on laadittu Action Plan for the EU Promotion of Museum Collections´ Mobility and Loan Standards, jonka toteutuminen vaarantuu komission tuen päätyttyä kun jäsenvaltiot eivät sitoudukaan viemään hanketta eteenpäin. Vastuuta hankkeesta on kaavailtu Euroopan museoliittojen verkostolle NEMO:lle, mutta komissio jätti myöntämättä rahoituksen NEMO:n toimintaan eikä NEMO ilman toimintavaroja kykene ottamaan hanketta ja sen jatkuvuutta vastuulleen. EU:n tulisi varmistaa aloitteissaan ja tukipolitiikassaan, että sen käynnistämät hankkeet kykenevät kantamaan itsensä ennen kuin tuki lopetetaan. Monet hankkeet, jotka käynnistetään EU:n elinten toimesta vievät aikaa ennen kuin ne saavuttavat valmiuden käytännön toimijatasolla ja voidaan toteuttaa.

Työskentelymenetelminä komissio korostaa tukevansa eri kulttuurialojen keskeisten toimijoiden verkottumista, mutta ei välttämättä ota niitä oikealla tavalla huomioon tukipolitiikassaan. Verkottuminen vaatii pitkäjänteistä mahdollisuutta toiminnan suunnitteluun eikä verkostojen jatkuvuus voi perustua projekteihin. Verkostojen päätehtävä on synnyttää luottamusta toimijoiden kesken ja siten mahdollistaa yhteistyöpohjaa erilaisille hankkeille. Verkostojen tuen kriteerit eivät voi olla samanlaiset kuin varsinaisen kulttuuriohjelman, jolla etsitään eurooppalaista ulottuvuutta ja näkyvyyttä.

Kulttuuria koskevat toimintasuunnitelman tavoitteet, edistää kulttuurista monimuotoisuutta ja vuoropuhelua, tukea Lissabonin strategiassa edellytettyä luovuuden lisäämistä ja edistää kulttuuria unionin kansainvälisten suhteiden olennaisena tekijänä ovat hyviä, mutta epävarmaa on, miten jäsenvaltiot tulevat käytännössä ottamaan nämä tavoitteet huomioon. Miten kulttuurin alalla toimivat sidosryhmät ja verkostot tulevat käymään tiivistä vuoropuhelua EU:n toimielinten kanssa tai tukemaan niiden poliittisia linjauksia ja toimien kehittämistä ellei niihin liity myös taloudellista panosta tai muuta win-win -näkökohtaa. EU:n tarjoamien rahoitusjärjestelmien selvittäminen ja tiedottamisen keskittäminen yhteen pisteeseen on erittäin kannatettavaa. Epäselväksi jää, mitä tässä kohdassa tarkoitetaan komission rahoitusohjelmien mobilisoimisella.

Kulttuurin kansainvälisten suhteiden erityistavoitteena on  mm. sisällyttää kulttuuri kaikkien koulutasojen opetusohjelmiin kehitysmaissa. Kulttuurin asemaa kouluissa ja elinikäisen oppimisen näkökulmaa tulisi pitää tärkeänä myös Euroopan unionin jäsenmaissa.
 
Suomen museoliitto on osallistunut myös NEMO:n 17.11.2006 antamaan lausuntoon Euroopan Unionin kulttuuripolitiikan tulevaisuudesta. Oheistamme tämän lausunnon liitteeksi.

Suomen museoliitto - Finlands museiförbund ry


Heikki Talvitie
puheenjohtaja      

Anja-Tuulikki Huovinen
pääsihteeri


 

Suomen museoliitto 6.9.2007