Suomen museoliiton lausunto luovuusstrategian raportista

Kolme puheenvuoroa luovuuden näkökulmasta -raportissa huomioidaan perustellusti taiteen ja kulttuurihistorian merkitys luovuuden pontimena ja ehdotetaan keinoja näiden merkityksien vahvistamiselle. Toimenpide-ehdotuksissa museot ovat luovuuden valmiina areenoina kuitenkin jääneet hyvin vähäiselle huomiolle, jopa unohtuneet. Tämä näkökulma tulisi ottaa näkyvästi huomioon yhteistyöryhmän työssä.

Museoiden kannalta Kolme puheenvuoroa luovuuden näkökulmasta sisältää monia tarttumapintoja niiden toimintaan. Esimerkiksi Luovat ympäristöt, luvussa 2. kohdan 3. esitys on, että kehitetään suomalaisen kulttuurin ja luovuuden opetuspaketti ja vastuutetaan tehtävään Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö. Suomalaiset museot olisivat tässä myös erittäin luonteva ja varteenotettava toimija ja yhteistyökumppani. Kun Suomessa on asukaslukuun verrattuna tiheä museoverkosto, muodostaa se resurssin, jota voitaisiin luovuusohjelmaan liittyvillä hankkeilla hyödyntää. Korkeasti koulutettu ammatillinen museoverkosto on laaja ja ulottuu eri alueille, joten asiantuntemus ja saavutettavuus on kautta maan saatavilla.

Oman kulttuurihistorian tunnetuksi tekeminen luovien voimavarojen varantona ja käyttövoimana on museoille haaste, jonka esilletuomiseen on syytä panostaa entistä monipuolisemmin. Samoin suurtapahtumiin ja suurmiehiin keskittyvän kouluopetuksen rinnalla museoiden kulttuuriperintökasvatus tuo laajemmin esiin elämän ja arjen todellisuuksien monipuolisuutta. Vaikka museon ja koulun vuorovaikutus on viime vuosina huomattavasti lisääntynyt mm. Suomen Tammi -hankkeen kautta, voitaisiin museoita vielä laajemmin ja integroituneemmin käyttää kouluopetuksen tukena.

Kulttuuri- ja luonnonympäristöjen tuntijana ja muuttuvan ympäristön tallentajina sekä tutkijoina kulttuurihistorialliset ja luonnontieteelliset museot ovat keskeisiä rakennetun ja luonnonympäristön historian, kehityksen ja identiteetin asiantuntijoita. Taidemuseoiden toiminta puolestaan edistää visuaalisen ympäristön ymmärtämystä. Tätä asiantuntemusta tulisi yhdyskuntasuunnittelussa käyttää hyödyksi entistä aktiivisemmin. Kuten raportissa todetaan, monia kaupunkikeskuksia nykyisin ohjailee ja näivettää standardimainen kauppakeskusrakentaminen.

Mielenkiintoinen ajatus on edelleen Luovat ympäristöt, luvun 2. kohdan 5. esitys vanhojen luovien ratkaisujen elvyttämisestä, jossa todetaan, että kokeilumielessä pitäisi elvyttää Kansanvalistusseuran 1800-luvun kattojärjestökonsepti ja kokeilla jonkin paikkakunnan kulttuurilaitosten ylläpitämistä eräänlaisen "seuran" toimesta. Rahoitus tulisi osin valtion budjettivaroista, osin kunnalta ja osin seuran itsensä hankkimana. Vastaavanlainen rahoitusmallihan nytkin on voimassa valtionosuutta saavien kunnallisten kulttuurilaitosten kohdalla. On vaikea ymmärtää mitä uutta "seuramalli" toisi muuta kuin ehkä kunnallisbyrokratian vähenemisen ja mahdollisuuden julkiselle vallalle vetäytyä rahoituksesta nykyistä helpommin.

Luvun Luova talous, Luovan kulttuurin edistämisen linjauksiin on helppo yhtyä. Julkista resursointia kulttuurilaitoksille olisi lisättävä, jotta rahoitus ei kuluisi vain instituutioiden ylläpitoon vaan sitä riittäisi myös varsinaiseen toimintaan.

Kulttuuriviennin osalta vaihdannalla voidaan saavuttaa yhtälailla taloudellista tuloksellisuutta kuin vientituloillakin. Museoalalla asiantuntijuuden kehittämiseen vientituotteeksi voisi olla monia potentiaalisia mahdollisuuksia.

Lopuksi Museoliitto haluaa yhtyä raportin ajatuksiin siitä, että tietoyhteiskuntakehityksessä kulttuurin merkitystä ei ole vielä riittävästi ymmärretty ja että Tekesin mahdollisuudet kulttuurituotannon tuotekehityksen tukijana tulisi hyödyntää nykyistä paremmin.

Suomen museoliitto
Finlands museiförbund

Heikki Talvitie, puheenjohtaja
Anja-Tuulikki Huovinen, pääsihteeri