Hae sivustolta
JÄSENILLE
 

Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2018

Suomen museoliitto antoi sivistysvaliokunnalle lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2018. Lausunto käsittelee eräitä taiteilijoiden toimeentuloon liittyviä kysymyksiä.

Viite: asiantuntijalausunto pyyntö 22.9.2017 ja tarkennettu pyyntö 29.9.2017, asiantuntijakuuleminen 3.10.2017 klo 12.00

Asia: Suomen museoliiton lausunto, HE 106/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2018. Eräät taiteilijoiden toimeentuloon liittyvät kysymykset.

Sivistysvaliokunnalle


Museoiden valtionosuudesta leikattu yli 20%
Lausunnolla oleva hallituksen esitys valtion budjetiksi jatkaa koko 2010-luvun jatkunutta kehitystä, jossa museoiden ja kulttuurilaitosten rahoitus jää jälkeen siitä, mitä rahoituksen kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain mukaan pitäisi olla. Museoiden osalta rahoitus on lausunnolla olevan esityksen toteutuessa 20 % matalammalla tasolla kuin vuonna 2010. Myönteistä on se, että lakisääteisestä tasosta jääminen hidastuu. Esityksen mukaan valtionosuuksiin tulee 1,6 % nousu suhteessa vuoteen 2017.

Pitkään jatkunut valtionrahoituksen vähentyminen on ajanut monia kulttuurilaitoksia taloudelliseen ahdinkoon, mikä on näkynyt suoraan kulttuurilaitosten toiminnassa ja freelancer-taiteilijoiden toimeentulossa. Meneillään olevan valtionosuusjärjestelmän uudistamisen taustalla on tarve ottaa uusia toimijoita säännöllisen valtionrahoituksen (valtionosuuden) piiriin. Kulttuurialan toimijoiden näkemyksien mukaan suunnitellut uudistukset eivät ole mahdollisia ilman rahoituksen kokonaistason tarkistamista.

Käytännössä kokonaistason tarkistaminen tarkoittaisi museoiden, teattereiden ja orkestereiden etujärjestöjen tekemien laskelmien mukaan noin 12 miljoonan euron lisärahoitusta. Tällä korjattaisiin 2010-luvun leikkausten vaikutukset ja mahdollistettaisiin uusien toimijoiden ottaminen rahoituksen piiriin sekä tarvittavien rakenteiden uudistaminen.

Kulttuuritoimialan vaikutukset laaja-alaisia
Useissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on yhtenevästi todettu museo- ja kulttuuritoiminnan myönteiset vaikutukset sekä talouteen että yleiseen hyvinvointiin. Tämä on tunnistettu myös lausunnolla olevassa valtion talousarviossa, jossa todetaan: ”Taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden turvaaminen on entistä tärkeämpää yhteiskunnan monimuotoistuessa ja alueiden erilaistuessa.” Onkin niin, että museot ja muut kulttuuripalvelut toteuttavat tällä hetkellä kulttuuripolitiikan lisäksi sosiaali-, talous- ja koulutuspoliittisia tavoitteita.

Sekä rahoituksen vähentyminen että rahoituksen jakautuminen entistä useamman yhteiskuntapoliittisen tavoitteen toteuttamiseen ovat vähentäneet museoiden perustehtävien resursointia. Tämä näkyy mm. näyttelyjen määrän, tutkimus- ja julkaisutoiminnan sekä kokoelmahankintojen vähentymisenä. Kulttuurimatkailun kasvu on lisännyt museoiden pääsylippu- ja palvelutuloja, mutta museoiden talouden perustana oleva julkinen rahoituspohja ei ole monipuolistunut yhteiskunnallisten tehtävien lisääntymisen myötä.

Julkinen rahoitus kokonaisuudessaan kattaa museoiden taloudesta 80 %, joten julkinen rahoitus ratkaisee museoiden taloudellisen ja toiminnallisen tulevaisuuden. Nykyinen kehitys, jossa tehtävät lisääntyvät ilman rahoitusta, on tulossa tiensä päähän. Jatkuessaan tehtävien ja resurssien ristiriita vaarantaa sekä museoiden perustehtävien toteuttamisen että museoiden toiminnallaan mahdollistamat myönteiset yhteiskuntapoliittiset tulokset. Suomen museoliiton näkemys tilanteesta on esitetty kuvassa 1.

Museotoiminta ja taiteilijoiden toimeentulon parantaminen
Museot vahvistavat taiteilijoiden toimeentuloa sekä suorina ostoina ja maksuina että epäsuorasti taiteilijoiden tunnettuuden lisääjinä ja teosten rahoittajina.

Suorat ostot ja maksut liittyvät teoshankintoihin ja näyttelyjen yhteydessä maksettaviin korvauksiin. Teoshankintoja tehdään sekä museon kokoelmiin että julkisiin tiloihin. Näyttelyjen yhteydessä museot maksavat taiteilijoiden omistamista teoksista tekijänoikeudellisen näyttelykorvauksen joko suoraan taiteilijalle tai heidän oikeuksiaan hallinnoivalle Kuvastolle. Tämän lisäksi museot maksavat taiteilijoille tekijänoikeudellisia näyttelykorvauksia kokoelmissaan olevien teosten näyttämisestä museoiden verkkosivuilla tai museoiden hallinnoimissa portaaleissa.

Museot maksavat taiteilijoille palkkioita näyttelyn toteuttamiseksi tehdystä työstä (näyttelypalkkio). Näyttelyjen yhteydessä museot maksavat myös teosten tuotantokuluja, jotka mahdollisen teosmyynnin yhteydessä kasvattavat taiteilijoiden tuloja.

Taiteilijoiden toimeentulon näkökulmasta museoiden suoria maksuja ja ostoja merkittävämpiä ovat museoiden epäsuorat taloudelliset vaikutukset, jotka liittyvät museoiden rooliin ja mahdollisuuksiin taiteilijan meriitin ja tunnettuuden rakentamisessa. Museoiden näyttelyt ja kokoelmien esittelyt ovat tärkeimpiä väyliä taiteilijoiden tunnetuksi tekemisessä ja sitä kautta teosten myynnin edistämisessä. Käytännössä taiteilijan on myös melko mahdotonta saada taiteilija-apurahoja ja muuta rahoitusta, jos taiteilijan teoksia ei ole museoiden kokoelmissa tai taiteilijalla ei ole ollut näyttelyä ammatillisesti hoidetussa taidemuseossa.

Korvausten ja palkkioiden lisäksi museot korvaavat taiteilijoiden kuluja näyttelyjen tekemisen yhteydessä. Tällaisia kuluja ovat tarvikekulujen lisäksi matka- ja majoituskulut sekä teosten kuljetus- ja vakuutuskulut.

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys sopimus- ja korvauskäytännöistä
Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti yhteistyössä museoiden, gallerioiden ja taiteilijajärjestöjen kanssa taidenäyttelyiden järjestämiseen liittyviä sopimus- ja korvauskäytäntöjä vuosina 2015–2016. Työryhmän työn tulokset luovutettiin kulttuuriministerille ja julkaistiin ministeriön julkaisusarjassa helmikuussa 2016. Työryhmä selvitti korvauskäytännöt Suomessa, Pohjoismaissa ja muutamassa muussa maassa, joissa korvauskäytäntöihin liittyviä keskusteluja oli meneillään. Erityisesti selvitettiin ruotsalaisen MU-järjestelmän (Medverkan och ersättnining vid utställningar) käytäntöjä ja vaikutuksia taiteilijoiden toimentuloon.

Selvityksen aikana MU-järjestelmän suomalaista sovellusta pilotoivat myös Teollisuustaiteen liitto Ornamo ja Suomen taiteilijaseura. Piloteissa todettiin mm. näyttelypalkkioiden perusteena oleva työmäärän arviointi hankalaksi ja sopimuskäytäntöihin liittyvän koulutuksen tarpeellisuus.

Tehdyn selvityksen mukaan taiteilijat osallistuvat lähes jokaisen taidemuseoissa toteutettavan näyttelyn tuottamiseen. Museot ja taiteilijat tekevät säännönmukaisesti myös tästä yhteistyöstä kirjallisen sopimuksen. Sopimus sisältää tehtävät ja yhteistyöstä maksettavat korvaukset. Selvityksen mukaan taiteilijoille maksettavat näyttelykorvaukset ja -palkkiot ovat noin 10 % museoiden näyttelybudjeteista.

Maksut painottuvat näyttelykorvauksiin, jotka olivat 7% näyttelybudjetista. Museoiden näyttelybudjetit vaihtelivat 2 000–940 000 euron välillä, ja mediaanibudjetti oli 90 000 euroa. Näyttelykorvausten maksu on museoissa vakiintunut käytäntö (85% ilmoitti maksavansa näyttelykorvauksia). Näyttelypalkkioita maksoi selvityksen mukaan 47% museoista. Palkkioiden maksu oli yleistä, kun aloite näyttelystä tuli museosta. Kun näyttely toteutettiin taiteilijan aloitteesta, palkkioita ei pääsääntöisesti maksettu.

Museot korvasivat käytännössä kaikki näyttelyn tekemisen kulut niissä tapauksissa, joissa näyttelyt toteutettiin museon aloitteesta. Kun aloite tulee taiteilijalta, taiteilija maksaa mm. teosten tekemisen ja kuljetuskuluja. Museot tekevät yhteistyötä ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi molemmissa tapauksissa.

Pohjoismaista ja muuta kansainvälistä vertailua ja hyvistä käytännöistä oppimista vaikeuttaa museoalan rakenteiden sekä toteutettujen korvaus- ja palkkiokäytäntöjen erilaisuus. Museoiden taiteilijoille suorittamat maksut painottuvat kaikissa maissa tekijänoikeudellisiin näyttelykorvauksiin. Näyttelypalkkion maksusta on Ruotsissa sovittu MU-sopimuksessa. Se velvoittaa valtiollisia museoita ja suurlähetystöjä. Muille sopimus on suuntaa antava. Selvityksen tekemisen aikoihin Ruotsin muista museoista MU-sopimusta noudatti 39 % museoista.

Ruotsin mallin mukainen MU-sopimus velvoittaisi Suomessa taidemuseoista korkeintaan Kansallisgalleriaa. Kansallisgallerian todettiin kuitenkin maksavan taiteilijoille korvauksia vähintään sillä tasolla kuin Ruotsin valtion omistamat museot tekevät MU-sopimuksen velvoittamana.

Selvitystyön tuloksena työryhmä julkaisi yksimielisenä yhteensä 16 toimenpide-ehdotusta sopimus- ja korvauskäytäntöjen kehittämiseksi. Ruotsin mallin mukainen MU-järjestelmä ei ollut toimenpide-ehdotusten joukossa, eivätkä ehdotukset muutenkaan sisältäneet uusia velvoitteita sen enempää museoille kuin taiteilijoille. Näyttelypalkkioiden maksujen kasvattamiseksi esitettiin erillistä määrärahaa Opetus- ja kulttuuriministeriön budjettiin. Näin on myös tehty, ja ensimmäisten tähän tarkoitukseen kehitetty rahoitushaku päättyi 31.8.2017. Haun tuloksia ei ole vielä julkaistu. Taidejärjestöt ovat selvitystyön jälkeenkin esittäneet Ruotsin mallin mukaisen MU-sopimusjärjestelmän toteuttamista myös Suomessa. Merkittävä lisärahoitus taiteilijoille ovat myös maksut, joita museot ovat maksaneet kokoelmissaan olevien teosten näyttämisestä verkossa tästä vuodesta (2017) alkaen. Vuositasolla korvaukset ovat noin 300 000 euroa.

Museoiden mahdollisuudet taiteilijoiden toimeentulon vahvistamisessa
Museoiden mahdollisuudet taiteilijoiden toimeentulon parantamisessa ovat ennen muuta siinä, kuinka hyvin museot onnistuvat lisäämään taiteilijoiden teosmyyntiä. Käytännössä tämä tarkoittaa taiteilijoiden tunnettuuden vahvistamista. Tavoitteen saavuttamisessa keskeisintä on museoiden näyttelyjen määrä sekä näyttelyjen saavuttama tunnettuus ja asiakasmäärä. Merkittäviä tekijöitä tunnettuuden lisäämisessä ovat myös museoiden kokoelmahankinnat ja kokoelmien saavutettavuus verkon ja muiden medioiden kautta. Lisäksi museot voivat nykyistä aktiivisemmin tiedottaa niistä vaihtuvissa näyttelyissä olevista teoksista, jotka ovat ostettavissa.

Museoiden näyttelyjen tekemiseen tai kokoelmien saavutettavuuteen mahdollisesti liittyvät laki- tai sopimusperusteiset maksut vaarantavat tämän tavoitteen. Näyttelyjen määrä ja kokoelmien esillepano vähenevät, jos kulut kasvavat. Tämä on todettu myös Ruotsin MU-sopimuksen yhteydessä.

Keskusteluun noussut taiteilija-allianssimalli soveltuu taiteilijoiden toimeentulon kehittämisessä todennäköisesti paremmin esittävän taiteen edustajille kuin museoiden kanssa yhteistyötä tekeville kuvataiteilijoille. Museoiden ja taiteilijoiden välinen yhteistyö ei nyt eikä tulevaisuudessakaan perustu pitkäaikaisiin kiinnityksiin, jotka ovat tyypillisiä esimerkiksi teattereissa ja orkestereissa. Pitkäaikaisia kiinnityksiä museot tekevät lähinnä residenssitoiminnassaan, mutta sen rooli taiteilijoiden yleisen toimeentulon parantamisessa jäisi taiteilija-allianssimallinkin toteutuessa vähäiseksi. Yksittäisen taiteilijan toimentuloon residenssitoiminnan volyymin kasvulla olisi tietenkin merkittävä rooli.

Museoiden ja muiden kulttuuritoimijoiden mahdollisuudet suorien ostojen, maksujen ja taiteilijakiinnitysten tekemiseen ovat riippuvaisia julkisen rahoituksen määrän kehityksestä. Esimerkiksi museoiden osalta pääsymaksut kattavat budjetista hieman alle 8 %, joten palvelutulojen kasvu ei tule lisäämään museoiden mahdollisuuksia lisäkustannusten kattamisessa.

Helsingissä 2.10.2017

Suomen museoliitto ry

Kimmo Levä
pääsihteeri

 

Suomen museoliitto 2.10.2017