Lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiasta 2025

Suomen museoliitto on kommentoinut vuoteen 2025 ulottuvaa opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiaa. Lausunnossa korostuu kulttuuripolitiikan pitkäjänteinen luonne sekä kulttuuritoiminnan myönteiset vaikutukset myös muilla yhteiskunnan aloilla.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle
Asia: opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025
Strategialuonnos: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/liitteet/Strategialuonnos_16082016.pdf

Kulttuuripolitiikan arvot ja valtion tehtävät 

Kun puhutaan kulttuurista sekä kulttuuriin tekemisestä ja vaikuttavuudesta, keskustelun aikajänne on pitkä. Tämän vuoksi on tärkeää, että opetus- ja kulttuuriministeriö tekee linjauksia, jotka yltävät hallituskausien yli. Tarvetta ei vähennä se, että poliittiset näkemykset ja painotukset saattavat vaihdella hallituskausittain tai jopa lyhyemmälläkin aikavälillä. Hallitusohjelma ja siihen liittyvä poliittinen päätöksenteko ovat toimintaympäristön muutoksia, joita on strategiaa toteutettaessa ja tarkennettaessa mahdollista huomioida.

Pitkän aikajänteen lisäksi toinen kulttuuriin liittyvä ominaisuus on sen itseisarvoinen luonne. Tällä hetkellä elämme ajassa, jossa taloudelliset arvot korostuvat. Samalla on vaarana, että kulttuuriin liittyvässä toiminnassa korostuu kulttuurin välinearvo erityisesti taloudellisen hyvinvoinnin tuottamisessa. 

Kulttuurin välinearvoa korostavaan ilmapiiriin sopii heikosti mm. kulttuuriperinnön tallentamiseen liittyvät tehtävät. Lausunnollakin olevassa strategiassa kulttuuriperintöön liittyvät maininnat ovat vähäisessä ja passiivisessa roolissa. Kulttuuriperinnön säilyttämisen ohella sen aktiivinen elävänä pitäminen on maininnan arvoista. Kulttuuriperinnön vaaliminen ei myöskään ole museoiden yksinoikeus tai velvollisuus. Taiteilijat ja muut kulttuurialan toimijat välittävät ja kartuttavat kulttuuriperintöä ja pitävät yllä sen arvostusta.

Edellä mainittuun viitaten on tärkeää, että opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa taiteen ja kulttuurin olevan itsessään arvokkaita ja niiden asema yhteiskunnassa on turvattu perustuslain tasolla. Strategiassa kiteytetään hyvin se, että ala ja ministeriö tunnistavat kulttuurin mahdollisuudet myönteisten vaikutusten aikaansaamiseen myös muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttamisessa, erityisesti talous-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan saralla.

Kulttuuripolitiikan tila v. 2016 – Onko näkemys kulttuuripolitiikan tilasta perusteltu? 

Strategian kulttuuripolitiikan tilaa koskevassa osuudessa korostuu poikkeuksellisen paljon taiteilijoiden toimentuloon liittyvät näkökulmat. Kysymys on luonnollisesti tärkeä ja taiteilijoiden toimeentulon ongelmat on tunnistettu kaikkialla. On kuitenkin niin, että opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollisuudet tilanteen korjaamiseen ovat vähäiset. Taiteilijoiden ja muiden kulttuuritoimijoiden toimentulon koheneminen edellyttää ennen muuta muutoksia suomalaisten valmiuksissa ostaa taidetta, käyttää kulttuuria ja maksaa siitä käypä hinta.

Digitaalisuus ja tarve digitaalisten palveluiden laventamiseen näyttäytyy jo tällä hetkellä  muutokselta, johon kulttuuripolitiikan tilaa koskevassa analyysissä voisi kiinnittää enemmänkin huomiota. Digitaalisuus kaikkine seurausvaikutuksineen ja uusine vaatimuksineen on jo nyt nostanut esiin huomattavan tarpeen uudenlaiselle tekemiselle ja ajattelulle. Myös uudenlaisen tekemisen rajoitteet ovat tulleet hyvin esiin, liittyen mm. tekijänoikeus- ja henkilötietolakeihin.

Digitaalisuus on myös viemässä toimintaa entistä enemmän ”seinättömään” suuntaan ja luonnollisesti talouden näkymät rohkaisevat rakennuksista ja tiloista luopumiseen. Museoalalla kasvava haaste on löytää sekä taloudelliset että hallinnolliset ratkaisut rakennetun kulttuuriperinnön säilyttämiseen.  Kulttuuripolitiikan tilaa tarkastelevassa osuudessa on kuvattu hyvin rahoituksen kapenemisen vaikutukset. Samassa yhteydessä voisi nostaa esiin sen, että kulttuurin välineellinen arvo on korostumassa. Tämä näkyy mm. kulttuuri-investointien yhteydessä käytävässä keskustelussa.

Toimintaympäristömuutokset vuoteen 2025 – Onko näkemys kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutoksista perusteltu? 

Toimintaympäristömuutosten analyysissa painottuu taloudellisen, sosiaalisen ja teknologisen toimintaympäristön muutokset. Näiden osalta strategiassa on nostettu esiin keskeisimmät asiat, joskin digitalisaation mukanaan tuomia mahdollisuuksia voisi kuvata laajemminkin. Lisäksi sosiaalisen toimintaympäristön kuvauksessa kansakunnan ikääntymisen vaikutuksia voisi syventää. Tärkeä havainto on kulttuurin kulutuksen ja asiakastarpeiden muuttuminen, kun ollaan siirtymässä 24/7 –yhteiskuntaan.

Hieman silmiinpistävästi toimintaympäristön yleisissä muutoksissa nostetaan esiin kaksikielisyyden ja ruotsin kielen asema, kun samassa yhteydessä saamen kieli ja lisääntyvä monikielisyys jäävät vaille mainintaa. 

Toimintaympäristökuvaus ohittaa käytännössä kokonaan poliittisen, lainsäädännöllisen ja ekologisen toimintaympäristön analysoinnin. On ymmärrettävää, että poliittisen toimintaympäristön muutosten analysointi on ministeriölle hankalaa. Silti analyysissa voisi ottaa kantaa niihin ennusteisiin, joissa arvioidaan mihin suuntaan yhteiskunnalliset arvot näyttävät Suomessa ja Euroopassa tulevalla strategiakaudella painottuvan.

Vaikeammin perusteltavissa on, miksi analyysissä ei oteta kantaa lainsäädännöllisen toimintaympäristön muutoksiin. Strategiassa olisi perusteltua nostaa esiin, miltä osin nykyiset lait ovat vanhenemassa ja millaista uutta lainsäädäntöä tullaan tarvitsemaan esimerkiksi tekijänoikeuksiin ja henkilötietoihin liittyvissä asioissa. 

Myös ekologisen toimintaympäristön kuvaus jää ”kestävä kehitys”-maininnan tasolle. Ekologinen toimintaympäristöön liittyvät kysymykset tulevat vääjäämättä olemaan entistä painavammassa roolissa, kun yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään. Tämä näkyy myös kulttuuripolitiikassa – etenkin, jos välinearvot korostuvat aikaisempaa enemmän. Entistä useammin kulttuurin tuottaminen ja kuluttaminen on kestettävä arviointi myös ympäristöarvojen näkökulmasta.

Jos toimintaympäristöanalyysiä laajennetaan, se edellyttää myös kulttuuripolitiikan SWOT –analyysin (oheistaulukko 1) täydentämistä. 

Nykyisessä muodossa vahvuuksien ja heikkouksien analyysi ei kaikilta osin perustu aikaisempaan kuvaukseen kulttuuripolitiikan tilasta. Esimerkiksi nykyistä rahoitusrakennetta ei ole nostettu sen enempää heikkouksien kuin vahvuuksienkaan luetteloon. Erityinen puute heikkoudet-luettelossa on, että siinä ei mainita julkisen rahoituksen vähentymistä.

Vahvuuksissa nostetaan esiin taiteilijoiden koulutus- ja osaamistaso, mikä sinällään pitää paikkaansa. Samalla jää kuitenkin mainitsematta, että koulutus- ja osaamistaso on korkea myös muilla kulttuurialan toimijoilla. Esimerkiksi kirjasto- ja museoalalla työskentelevillä korkeakoulututkinto on perustutkinnon asemassa. 

On myös niin, ettei museo- ja kirjastoalojen palkkoja voi pitää näiden alojen vahvuuksina, pikemmin päinvastoin. Lisäksi on häiritsevää, että luovuus nostetaan esiin vain taiteisiin ja taiteilijoiden työhön liittyen. Nykymuodossaan se näyttäytyy museoiden luovan työn väheksyntänä ja samalla jää huomioimatta, että luovantalouden toimijoiden määrittelyssä museot ovat käytännössä aina mukana.

Myöskään mahdollisuus- ja uhkaluetteloon nostetut asiat eivät kaikilta osin ole johdettavissa strategiassa esitetystä toimintaympäristömuutoksista. Tästä esimerkkinä on mahdollisuudeksi nostettu laitosten ja vapaiden ryhmien yhteistyö tai uhkana mainitut ristiriidat toimialan sisällä. Nämä epäilemättä ovat mahdollisuuksia ja uhkia, mutta niiden perusteet olisi hyvä avata toimintaympäristön muutosten kuvauksessa. Lisäksi mahdollisuudeksi on nostettava digitaalisuuden mukanaan tuoma kansalaisten kasvava aktiivisuus kulttuuriaineistojen jakamisessa ja hyödyntämisessä. 

Näkymä, tavoitealueet ja tavoitteet kulttuuripolitiikalle vuoteen 2025 – ovatko valtion kulttuuripolitiikalle asetetut strategiset tavoitealueet ja tavoitteet sellaisia, että ne edesauttavat toimialan toimijoita hahmottamaan omaa toimintaansa niiden valossa?

Strategisten tavoitteiden määrittelyssä erityisen tavoiteltavaa on se, että ne eivät olisi itsestäänselvyyksiä ja että ne olisi määritelty niin, että toteuttajat voivat mitata, ollaanko matkalla kohti tavoitetta. Tältä osin ”Näkymiä kulttuuripolitiikasta” ja ”Kulttuuripolitiikan tavoitealueet ja tavoitteet”  -laatikoihin tehdyt nostot voisivat olla selkeämminkin muotoiltuja. 

Näkymiä kulttuuripolitiikasta –nostojen muotoilua voisi terävöittää kysymällä ”miltä osin asia ei ole kuvatunlainen jo nyt” (vrt. esim. kulttuurielämä Suomessa on monimuotoista ja se kehittyy kansainvälisessä vuorovaikutuksessa). Kulttuuripolitiikan tavoitealueita ja tavoitteita voisi puolestaan terävöittää antamalla vastauksen, mitä esiin nostetut tavoitteet tarkoittavat (vrt. esim. kulttuurin perusta on  vahva ja elinvoimainen – mitä tämä tarkoittaa ja mistä tiedämme, että tätä kohden ollaan menossa?)

Riippumatta siitä, miten näkymät tai tavoitteet on muotoiltu, strategiassa esiin nostettu rahoituslähteiden monipuolistaminen ja kulttuuripolitiikan roolin vahvistaminen tasavertaiseksi muiden politiikka-alojen kanssa on alan tulevaisuuden kannalta avainasemassa. Näiden näkymien toteuttaminen olisi hyvä näkyä myös konkreettisina tavoitteina ja jopa tavoitesloganeina, jotka nostavat esiin esimerkiksi kulttuuripolitiikan roolin Suomen ja sen paikkakuntien elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Tavoitteeksi voisi asettaa sen, että aktiivinen kulttuuripolitiikka on tulevalla strategiakaudella Suomen keskeisimpiä kilpailutekijöitä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön välineet toteuttaa tavoitteitaan - vastaavatko lähivuosien keittämistoimet strategiassa hahmotettuja kulttuuripolitiikan kehittämisen pitkän linjan näköalaa ja strategisia tavoitteita? 

Kehittämistoimien kuvaukset konkretisoivat strategian linjauksia. Museoiden osalta toimenpiteet täsmentyvät museopoliittisen ohjelmatyön valmistuttua.

Meneillään olevan valtionosuusjärjestelmän kehittämistyön näkökulmasta hämmentävä maininta on, että valtionosuusjärjestelmää kehitetään joustavaksi, kannustavaksi ja siten, että se luo mahdollisuuksia myös uudelle kulttuuritoiminnalle. Nämä ovat luonnollisesti hyviä tavoitteita, mutta työryhmän toimeksiannossa näitä ei ole mainittu ja työryhmä on vasta tekemässä linjauksia VOS-järjestelmän kehittämisen suunnasta. 

Toimialan menestymisen kannalta olisi perusteltua, että talouskysymykset ja digitalisaation merkitys nostettaisiin nykyistä painavammin esiin. Kuten strategiassa mainitaan, on tärkeää, että digitaalisten kulttuuriperintösisältöjen yhtyeentoimivuutta ja hyödyntämistä, käyttö- ja pitkäaikaissäilytyspalveluja kehitetään suunnitelmallisesti.

Onnistuminen taloudellisten rakenteiden uudistamisessa julkista ja yksityistä rahoitusta monipuolistamalla on 2025 strategiakauden keskeisin menestyksen mittari. Tämä edellyttää aktiivista kulttuuripolitiikkaa. Valtion erityistehtävänä korostuu strategiassa mainittu kulttuurin perustasta ja jatkuvuudesta huolehtiminen. Kun tämä tehtävä hoidetaan muut vaikutukset seuraavat mukana.

Yksittäisiä huomioita

Strategiassa käytettään epämääräisiä/ei-vakiintuneita määritelmiä, kuten ”kulttuurituotanto”, ”esitys” tai ”taiteen sovellus”. Lisäksi maininnat älytaidekodeista tai älytaidevaatteista ovat tässä yhteydessä hieman kummallisia.
 

Suomen museoliitto 19.9.2016

Siirry sivun alkuun