Lausunto museoesineiden luvattoman maastaviennin säädöksistä

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle


Viite: lausuntopyyntö 26.9.2013

Asia: Suomen museoliiton lausunto, U 53/2013 vp, Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston jäsenvaltioiden alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamista koskevan direktiivin uudelleenlaatimiseksi

Museoesineiden luvattoman viennin säädökset kaipaavat päivitystä

Suomen museoliitto katsoo, että direktiiviehdotuksen tavoite edistää kulttuuriesineiden suojelua sisämarkkinoilla on erittäin kannatettava ja ajankohtainen, koska kulttuurihistorialliseksi määritellyn materiaalin määrä kasvaa tulevina vuosina huomattavasti ja samalla niiden laillinen ja laiton liikkuvuus lisääntyy. Laitonta liikkuvuutta edistää erityisesti kulttuurihistorialliseen esineistöön liittyvä kaupallisen kiinnostuksen kasvu.

Ehdotus lähtee siitä, että direktiivi koskisi vuodesta 1993 lähtien laittomasti maasta vietyjä ja kansallisaarteiksi luokiteltuja kulttuuriesineitä. Vuosirajaus on perusteltu, vaikkakin huomattavia ongelmia ja avoimia kysymyksiä sisältyy myös sitä ennen maasta vietyihin materiaaleihin.

Suomen museoliitto yhtyy kirjelmässä esitettyyn näkemykseen siitä, että yleisellä tasolla ehdotuksen tavoitteet ja periaatteet ovat hyväksyttäviä. Kuten kirjelmässä todetaan, Suomessa ei käytetä kulttuurihistoriallisen esineistön osalta termiä "kansallisaarre" ja maastavientilupaa edellyttävä materiaali on määritelty muilla keinoin. Suomen nykyinen määrittely on toimiva ja riittävä, vaikkakaan varsinaista estettä siihen ei ole, että "kansallisaarre" -termi otettaisiin käyttöön. Se saattaisi jopa helpottaa laista ja sen sisällöstä viestimistä.

Direktiivissä ehdotetaan esineryhmäkohtaisten rahallisten kynnysarvojen poistamista. Tämä on erittäin kannatettavaa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan materiaalin määrittelyssä rahallisella arvolla ei ole merkitystä. Materiaalit ovat arvokkaita niiden sisältämien kansallista identiteettiä dokumentoivan ja säilyttävän tehtävän vuoksi. Taloudellisen arvon määrittely kulttuurihistorialliselle materiaalille on myös mahdotonta, koska niillä ei käytännössä voi olla toimiva markkinoita, joilla hinta määräytyy.

Nykyisessä lainsäädännössä ongelma on ollut, että maastaviennin valvonta on käytännössä mahdotonta. Esityksessä lisätään ostajan tai vastaanottajan vastuuta esineen, teoksen tai muun materiaalin alkuperän ja laillisen maahantuonnin selvittämisessä. Tämä oletettavasti vie valvontaa parempaan suuntaan.

Suomen museoliitto esittää direktiiviehdotuksen eteenpäin viemistä kirjelmässä esitetyllä tavalla.


Helsingissä 2.10.2013

Suomen museoliitto ry

Pekka Ravi,
puheenjohtaja

Kimmo Levä,
pääsihteeri

 

Suomen museoliitto 2.10.2013

Siirry sivun alkuun