Hae sivustolta
JÄSENILLE
 

Tekijänoikeuspolitiikka 2012, keskustelumuistio

Suomen museoliitto on jättänyt kommentin opetus- ja kulttuuriministeriölle tekijänoikeuspolitiikan keskustelumuistioon. Muistiota tarkastellaan erityisesti museoalan toimintaan liittyvistä tekijänoikeudellisista lähtökohdista.

1. Yleistä

Kommenttikierrokselle lähetetty keskustelumuistio liitteineen on erittäin hyvä katsaus tekijänoikeuksiin liittyvän asiakokonaisuuden ja samalla ongelmakentän laajuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteeksi asettama tekijänoikeuksia koskeva ja julkilausuttu politiikka tulee enemmän kuin tarpeeseen. Muistio dokumentoi hyvin nykyisen tilanteen, jossa järjestelmä on liian sekava ja vaikeaselkoinen. Tämä vaikeuttaa tällä hetkellä erityisesti digitaalisuuden ja internetin mahdollistamien hyötyjen saavuttamista.

Suomen museoliiton esittämät näkemykset koskevat ennen muuta museoalan toimintaan liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä. Sivulla 6 esitetyssä toimijaroolituksessa museot ovat tällä hetkellä muistiossa esitetyn mukaisesti ennen muuta tekijänoikeuksien välittäjiä. Kehittyvällä luovan talouden aikakaudella museoilla on tosin kasvava rooli myös tekijänoikeuksien käyttäjinä ja tekijänoikeuksien omistajina.

Tekijänoikeuksien käyttäjä -rooli on entistä merkittävämpi museoiden tuotteistaessa asiantuntija- ja elämys- ja museokauppapalveluitaan internetiin ja mobiililaitteisiin. Lisäksi näyttelytoiminnoilta odotetaan entistä suurempaa taloudellista tulosta, jolloin tekijänoikeudellista materiaalia käytetään entistä enemmän.

Museoiden päätehtävät eli kokoelma-, tutkimus- ja näyttelytoiminnat tuottavat tekijänoikeudellista materiaalia esim. valokuvat kokoelmista, nykyhetken dokumentointi, tutkimuskäsikirjoitukset, näyttelykäsikirjoitukset sekä lähinnä näyttelyihin liittyvät visuaaliset suunnitelmat ja toteutukset. Näihin tehtäviin liittyvät: 1) työtehtävien tuloksena syntyneet tekijänoikeudet tai niiden rajoitukset ja 2) museoiden mahdollisuudet veloittaa tekijänoikeuskorvauksia.

2. Muistiossa mainittujen asioiden esille nostaminen tekijänoikeuspolitiikassa

Win-win-win-win ja win -periaate

Muistiossa on määritelty hyvin tekijänoikeudellinen tavoitetila vuonna 2020. Keskeinen tavoite varmaan kaikkien tekijänoikeusosapuolien näkökulmasta on se, että syntyy runsaasti laillisia ja helppokäyttöisiä tekijänoikeuksia hyödyntäviä verkkopalveluja, jotka ovat käytettävissä koko Euroopan unionin alueella. Tavoitteena täytyy olla win-win-win-win -tilanne, jossa voittavat:

  1. tekijä (työn tuloksia käytetään laajasti ja sen kautta tekijä saa tehdystä työstä hyvän taloudellisen korvauksen)
  2. välittäjä/jakelija (palveluja käytetään laajasti ja jakelija saa tekemästään materiaalien säilytys- ja jakelutehtävästä ja tekijänoikeuksien hallinnoista hyvän taloudellisen korvauksen).
  3. loppukäyttäjä (palveluja on lavealti ja helposti sekä teknisesti että taloudellisesti saatavissa)
  4. yhteiskunta onnistuu luovan talouden rakennemuutoksessaan, kun uudet toimijat korvaavat perusteollisuuden katoamisen aiheuttamat työpaikat ja verotulot

Käytännön uudistusten eteneminen edellyttää oletettavasti vielä yhden win-osapuolen eli tekijänoikeusjärjestöjen etujen toteutumisen eli tekijänoikeusjärjestöt saavat riittävän taloudellisen korvauksen tekijä-välittäjä-loppukäyttäjä -prosessista ja niillä on legitimoitu rooli yhteiskunnassa ja mm. kollektiiviseen lisensiointiin ja muissa sopimuslisenssijärjestelmään liittyvissä kysymyksissä.

Tekijänoikeuksiin liittyvät tulot ja kulut oikeudenmukaisiksi

Tekijänoikeudellisista kysymyksistä käydyssä keskustelussa korostuu tekijänoikeuksiin liittyvien tulojen jakautuminen. Museoiden osalta keskeistä on myös keskustella tekijänoikeudellisen materiaalin välittämiseen, säilyttämiseen ja niiden hallinnointiin liittyvien kulujen jakautumisesta.

Museoiden päätehtävänä oleva kulttuuriperinnön säilyttäminen ja tiedon välittäminen jälkipolville edellyttää tekijänoikeuksia sisältävien materiaalien hankintaa ja niiden pitkäaikaisen säilymisen varmistamista. Näiden tehtävien aiheuttamat kulut ovat tällä hetkellä ja näkyvissä olevassa tulevaisuudessa huomattavasti suuremmat kuin tekijänoikeuksien välitystehtävästä on saatavissa. Monelle tekijänoikeuksien omistajille teosten ja töiden tulosten sijoittuminen museokokoelmiin tuottaa sekä suoraa tuloa teos- ja työhankintojen muodossa, mutta ennen muuta välillistä tuloa tekijän tunnettuuden lisääntymisen ja mahdollisesti maineen vahvistumisen seurauksena. Museoiden kannalta oikeudenmukaista on, että hyödyn saava tekijä osallistuu museoiden kuluihin vähintäänkin luopumalla museoiden omistamiin kokoelmiin liittyvistä tekijänoikeuskorvauksista.

Jos museo esittää ja käyttää muuta kuin omistamiinsa kokoelmiin liittyvää tekijänoikeudellista materiaalia, kulujen ja tulojen jako on sovittava tekijänoikeuden omistajan kanssa erikseen. Selkein lähtökohta on, että tuotto on riippuvainen loppukäyttäjien määrästä - mitä enemmän käyttäjiä sitä enemmän välittäjä ja tekijänoikeuksien omistaja hyötyvät.

Edellä mainittu jako tekijänoikeuksiin liittyviin taloudellisiin oikeuksiin on otettava huomioon siten, että taloudelliset oikeudet ovat eriperusteiset tilanteessa, jossa museovälittäjänä omistaa tai vain määräaikaisesti hallinnoi tekijänoikeudellista materiaalia.

Toimiva luova talous ei perustu pelkästään tekijänoikeuskorvauksiin

Keskustelumuistiossa todetaan, että Luova talous pohjautuu tekijänoikeuksien mukanaan tuomaan neuvotteluasemaan oikeuksien käytöstä maksettavista korvauksista. Tämän rinnalla on erittäin tarpeellista korostaa, että luovan talouden menestys perustuu oikeudenmukaiseen ja oikea-aikaiseen riskien ja tuottojen jakamiseen. Tullakseen yhteiskunnallisesti merkittäväksi tekijäksi, potentiaalisten tuottojen saajien on osallistuttava kuluihin liittyvän riskien kantamiseen jo niiden syntyvaiheessa ja tekijänoikeuksien omistajan on osallistuttava tekijänoikeuden hallinnoinnin ja välittämisen pitkäjänteisiin kustannuksiin.

Nyt tilanne on huono. Tekijänoikeuksien omistajalle tuotantovaiheen riskit ovat kohtuuttoman suuret verrattuna muihin potentiaalisiin tuottojen saajiin. Hallinnoinnin ja välittämisen riskit taas painottuvat liikaa tekijänoikeuksien käyttäjille ja välittäjille. Tästä seurauksena on se, että määrää ja laatua saadaan loppukäyttäjille liian vähän.

Tähän liittyen muistion sivulla 18 on todetut näkökohdat: 1) KDK sisältää avoimia ja ratkaisua vaativia tekijänoikeuskysymyksiä ja 2) kulttuuriaineistojen tallentaminen ja säilyttämisen tekijänoikeuskysymykset on ratkottu ja uusia saattaa ilmaantua. Nämä kohdat edellyttävät tarkentamista, sillä museoiden näkökulmasta kulttuuriaineistojen tallentamiseen ja säilyttämiseen liittyvät tekijänoikeudelliset kysymykset eivät ole missään vaiheessa olleet yksiselitteisesti ratkottuja. Molempien osalta muistion sivulla 19 todetut tarpeet kulttuuriperinnön säilyttämisen ja saatavilla pidon tekijänoikeudellisiin kysymyksiin on ratkaistava ja mieluiten ennen vuotta 2015, jolloin KDK:n ja Europeanan hyödyt olisi museoiden osalta ainakin järjestelmien näkökulmasta mahdollistettavissa.

3. Uusia tekijänoikeuspoliittisia linjauksia

Keskustelumuistiossa ja sen liitteissä nostetaan esiin vaihtoehtoina nykyisen järjestelmän täydentämisen tai kokonaan uuden järjestelmän rakentaminen. Tähän asti tekijänoikeuksiin liittyvää järjestelmää on kehitetty täydentämällä sitä vastaamaan muuttuvia tarpeita ja korjaamalla siinä havaittuja puutteita. Tämän seurauksena olemme nykytilassa, jossa tulkittavana on yksi Suomen epäselvimmistä laeista ja kokonaisuus on vaikeasti hallittavissa. Sekavuudesta aiheutuu se, että tekijänoikeuksien hyödyntämiseen liittyvät mahdollisuudet näyttäytyvät enemmän hallitsemattomina uhkina yllättävistä kuluista tai prosesseista, joihin tekijänoikeuksien käyttäjillä ei ole halua tai osaamista lähteä.

Paikkailun ja korjailun tie on käyty loppuun. 1950- ja 1960-lukujen taitteesta periytyvä laki on laadittu toimintaympäristössä, joka ei moneltakaan osin vastaa nykyistä. Taloudellinen toimintaympäristö oli tekijänoikeuksiin liittyvien mahdollisuuksien osalta toisenlainen, eikä luova talous ollut merkittävien yhteiskunnallisten mahdollisuuksien joukossa. Tätäkin enemmän on muuttunut teknologinen toimintaympäristö. Internetiä, mobiilisuutta, ja TV:n nykyisiä käyttömuotoja ei hahmotettu edes visiotasolla. Myös poliittinen toimintaympäristö oli huomattavan erilainen. Eurooppalainen yhteistyö otti Suomessa vasta ensimmäisiä askeleitaan. Sosiaalisen toimintaympäristön näkökulmasta kansainvälisyys oli varovaista kansallisten rajojen ylittämistä ei missään mielessä globaalisuutta.

Tekijänoikeuksiin liittyvä toimintaympäristö on muuttunut niin rajusti, että uutta lakia on lähdettävä rakentamaan ajatuksellisesti puhtaalta pöydältä. Hyvä työkysymys on, millainen laki luotaisiin nyt, jos mitään tekijänoikeuslakia ei olisi aikaisemmin säädetty. Lopputulos on viilattava tämän työn pohjalta siten, että nykyisen tekijänoikeuslain piirissä oleville annetaan riittävä siirtymäaika muuttaa toimintaansa siten, että uudet mahdollisuudet on hyödynnettävissä.

4. Toimenpiteet

Suomen museoliitto esittää tekijänoikeuslain kokonaisuudistamista puhtaan pöydän lähtökohdasta.

Uudessa tekijänoikeuslaissa oikeudenmukaisuus on huomioitava sekä kulujen ja tulojen että riskien kannossa. Tekijänoikeuskulujen korvausten maksajana on loppukäyttäjä, jolle palvelut on oltava helposti saavutettavissa sekä teknisesti että taloudellisesti. Tekijänoikeuksien omistajien, välittäjien ja käyttäjien on rakennettava prosessi taloudellishallinnollisesti niin, että tämä toteutuu.

Museoalalla on menossa merkittäviä tekijänoikeudellisen materiaalin jakeluun ja esillepanoon liittyviä järjestelmähankkeita. Järjestelmien osalta Luovan talouden tuomien mahdollisuuksien hyödyntäminen on museoalalla mahdollista näillä näkymin viimeistään vuonna 2015. Eurooppalaisesta ja maailman laajuisesta kilpailunäkökulmasta vuosi 2015 näyttäytyy enemmän maksimina kuin miniminä.

Nykyisen hallitusohjelman päivittämiseen ohjaavat kirjaukset voitaneen tulkita mahdollisuutena myös kokonaan uuden lain säätämiseen.

Helsingissä 30.8.2012

Suomen museoliitto ry

Pirjo Ala-Kapee, puheenjohtaja
Kimmo Levä, pääsihteeri

 

Suomen museoliitto 30.8.2012