Museoliiton kommentit KDK:n asiakasliittymää koskeviin dokumentteihin

Asiakasliittymän palvelusopimus

Kohdassa 3 "Asiakasliittymän kaikki vapaasti saatavilla olevat aineistot kootaan lisäksi kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteiseen ns. kansalliseen näkymään, jota ylläpitää Kansalliskirjasto." Vapaat aineistot pitää tarkemmin määritellä.

Kohdassa 4 pitää sitoutua noudattamaan Kansalliskirjaston allekirjoittamien asiakasliittymäsopimukseen liittyviä ehtoja, jotka ovat vasta tulossa sopimuksen liitteeksi eli niiden sisällöstä ei ole meillä ole kommentointia varten tarkempaa tietoa.

Kohta 7: Sopimuksessa sälytetään paljon konsortion jäsenille velvoitteita. Yksittäisen museon näkökulmasta esim. metadatan normalisointisääntöjen laatiminen ja päivittäminen tai haravointirajapinnoista vastaaminen vaatii IT-ammattilaisten käyttöä. Kansalliskirjasto tarjoaa palveluina tukea ja neuvontaa, mutta ei todennäköisesti pysty kovin yksityiskohtaiseen neuvontatyöhön ja toisaalta museossa pitää olla henkilö, jolla on riittävää IT-osaamista. Museoiden on kannattavaa tehdä yhteistyötä ja osallistua esim. museoiden yhteiseen Muisti -näkymään. Samoin on tuettava yhteisen tiedonsiirtoformaatin käyttöä. Ongelmana on, miten saadaan riittävät henkilö- ja muut resurssit hankittua ja turvattua museoiden sujuva siirtyminen asiakasliittymäkonsortion jäseniksi.

Kohta 13 vastuuvapaudesta tuntuu kohtuuttomalta yksittäisen konsortion jäsenen näkökulmasta. Kansalliskirjasto ei voi vetäytyä vastuusta, kun sopimus on tehty ja asiakasliittymäohjelmisto ei toimikaan. Kohdassa 12 esitetty Kansalliskirjaston enimmäiskorvausmäärä 500 euroa on pieni summa verrattuna asiakkaan vastuuseen.

Kohta 15: Muuttunut rahoitustilanne pitää esittää selkeästi tekijänä, jonka vuoksi on mahdollista irtisanoa sopimus.

Kohta 18: yhteyshenkilöiden nimiä ei sopimukseen, koska yhteyshenkilön muuttuminen edellyttäisi uuden kirjallisen sopimuksen allekirjoittamista. Yhteydenpidosta on hyvä mainita jotain yleisempää esim. yksikkötasolla tai muuttaa pykälää 16 sellaiseksi, että yhteyshenkilöiden muuttamien ei edellytä uutta sopimusta.

Asiakasliittymäkonsortion toimintaperiaatteet

Kohdassa 2 kuvataan, ketkä voivat osallistua konsortioon. Museoalaa koskevia ovat ammatillisesti hoidetut museot sekä kunnat ja mahdollisesti muut erikseen liitteessä 1 mainitut organisaatiot. Liite ei ole mukana kommentoitavana dokumenttina.

Kohdassa 4.3.3 (palvelut konsortion jäsenelle) mainitut koulutukset ja seminaarit puuttuvat sopimusluonnoksesta.

Kohta 4.5. päävastuu loppukäyttäjäviestinnästä pitäisi olla Kansalliskirjastolla, ei kunkin näkymän ylläpitäjällä. Tämä puuttuu sopimuksesta.

Asiakasliittymän konsortioryhmän säännöt

Museoalan edustus konsortioryhmässä

Konsortioryhmässä pitää olla kunnallisten tai yksityisten museoiden edustus valtion museoiden lisäksi. Museoliitto on kutsuttu ryhmään konsortion intressiryhmien edustajana koulutus- ja tiedotusyhteistyön edistämiseksi, joten konsortioryhmään on perusteltua valita myös kunnallisten tai yksityisten museoiden edustaja. Toimintatavat ja resurssit pienemmissä museoissa ovat erilaiset kuin valtion museoissa. Esim. Luston työskentely KDK-hankkeessa on ollut erittäin tuloksellista.

Asiakasliittymäohjelmiston ja taustajärjestelmien yhteensopivuus

On täysin hyväksyttävää se, konsortion jäsenet noudattavat asiakasliittymässä yhteisesti sovittuja standardeja ja toimintatapoja. Ongelmana on, miten varmistetaan se, että konsortion jäsenellä eli museolla säilyy riittävä vapaus hankkia sellainen ohjelma, joka parhaiten soveltuu heidän käyttöönsä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rajapinnan rakentaminen ei nouse kustannuksiltaan ylivoimaisiksi. Käytännön ja hyvän toimintatavan kannalta tärkeää myös on, että viranomaiskonsortio ei omista tai hallinnoi taustajärjestelmää, jota kautta konsortion jäsenet pääsevät KDK:hon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ei ole hyvä, että esim. Museovirasto omistaa ja myy taustajärjestelmiä, joka takaa pääsyn KDK-yhteistyöhön. Tämä sen vuoksi, että KDK-yhteensopivuus on ollut jo muutaman vuoden edellytys, että museot saavat esim. OKM:n digirahoitusta. Ei siis saa syntyä sellaista tilannetta, että valtio edellyttää jotain, mikä käytännössä edellyttää valtion tarjoamien palvelujen ostamista. Tilanne on tietenkin toinen, jos valtio tarjoaa taustajärjestelmän ilman kustannuksia museoiden käyttöön. Tässä mielessä SMOLin kehittäminen ja hallinnointi pitäisi siirtää organisaatioille, jotka ovat vapaassa kilpailussa muiden palvelujen tarjoajien kanssa. Yksi vaihtoehto on Museoliitto.

Sopimuksen ja yhteistyön hallinnointi

On hyvä ratkaisu, että yksi toimijoista on ottanut palveluntarjoajan roolin, joka KDK:ssa on Kansalliskirjasto. On myös hyvä, että määritellään, kuinka palveluntarjoajan toimintaa valvotaan sekä annetaan kehittämisideoita ja palautetta. Esitetyssä mallissa palautetta ja kehittämistavoitteita antavien ryhmien vetovastuu on Kansalliskirjastolla, mikä ei ole hyvä. Käytännössä ei saada hyvää järjestelmää aikaan, jos palveluntarjoaja on sekä asiakkaan että palveluntarjoajan roolissa. Asiantuntemuksen osalta on hyvä, että kehittämistarpeista vastaavien ryhmien vetovastuu olisi museoilla, koska museot KDK-järjestelmässä ainoita toimijoita, joilla on ainakin pintatieto kaiken sen materiaalin hallinnasta, joka KDK:n kautta laitetaan saataville.

16.8.2011
Suomen museoliitto ry