Hae sivustolta
JÄSENILLE
 

Museoliiton lausunto hallituksen esityksestä laiksi Taiteen edistämiskeskuksesta

Opetus- ja kulttuuriministeriö on ehdottanut Taiteen edistämiskeskuksen perustamista. Museoliiton mukaan olisi syytä harkita, voitaisiinko Taiteen edistämiskeskuksen perustamisessa edetä vaiheittain, luopua ensin jaostoista ja vähentää toimikuntien määrää asteittain, jolloin samalla saataisiin kokemusta siitä, millä tavoin eri taiteenalat voitaisiin hoitaa yhteisissä toimikunnissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriölle,

Suomen museoliiton käsityksen mukaan taidetoimikuntalaitoksen uudistaminen on perusteltua. Taiteen kenttä elää jatkuvaa muutosta ja lakiin kirjatut rakenteet vanhenevat nopeasti. Uusia taiteen ilmaisumuotoja syntyy ja sekoittuu keskenään, joten niiden sijoittaminen nykyisiin tukijärjestelmiin on vaikeaa. Joustavuuden lisääminen ja uusiutumisen mahdollistaminen on kannatettava tavoite. Kuten lakiesityksen perusteluissa mainitaan, taidetoimikuntien lukumäärää ja toimialajakoa tulisi voida helposti muuttaa.

Lakiesityksen muutos on suuri. Se siirtäisi noin sadan sitoutuneen asiantuntijan työpanoksen virkamiehille, joiden määrää ei ole tarkoitus lisätä. Muutoksen myötä menetetään eri taidealojen asiantuntijoiden vertaisarviointi, joka on yleinen käytäntö muissa maissa. Olisikin syytä harkita voitaisiinko edetä vaiheittain. Luopua ensin jaostoista ja vähentää toimikuntien määrää asteittain, jolloin samalla saataisiin kokemusta siitä, millä tavoin eri taiteenalat voidaan hoitaa yhteisissä toimikunnissa. Taiteenalojen rajat ylittävät asiat on luonnollista hoitaa kussakin toimikunnassa, eikä erillisinä. Toimikuntien jäsenmäärän joustavuus on myös perusteltua.

Alueellisten taidetoimikuntien rooliin ja asemaan jää monia epäselvyyksiä. Ne tekevät osin päällekkäistä työtä edistämiskeskuksen kanssa jakamalla määrärahoja ja tekemällä esityksiä niistä valtion talousarvioon. Koska toimialueet ovat hyvin erilaiset, olisi alueellisille toimikunnille jätettävä riittävästi omaa luovaa päätäntävaltaa, eikä yhdistää toimintoja liikaa.

Suomen museoliitto näkee voimavarojen kokoamisen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporelle järkevänä toimenpiteenä. Koska tutkimuslaitoksen ei tulisi olla liian riippuvainen rahoittajastaan, olisi huolehdittava siitä, että säätiön hallinnossa olisi mukana edustava joukko kulttuuripolitiikan tutkimuksen asiantuntijoita.

Esityksen perusteluista ei selviä, miksi valtion taidekokoelman hoito aikoinaan siirrettiin pois Valtion taidemuseosta. Minkälaisia ongelmia siirron taustalla oli? Lakiesityksessä taideteostoimikunta on tarkoitus palauttaa museon alaisuuteen kahden henkilötyövuoden kera. On selvää, että tämä resurssi ei yksin riitä kokoelmien hoitoon liittyvien kustannusten kattamiseen. Siirto tuo synergiaetua valtion taideteostoimikunnan toiminnalle ja kokoelmien hoidolle, mutta se kuormittaa samalla myös museon omaa henkilökuntaa, paitsi hallintoa myös mm. konservaattoreita. Lisäksi on otettava huomioon, että 2015 mennessä tuottavuusohjelma vähentää Valtion taidemuseon resursseja noin 20 henkilötyövuodella.

Esityksen perusteluissa mainitaan, että Taiteen edistämiskeskuksen itsenäisen päätäntävallan lisääminen edellyttää lisäpanosta hallinto-, apuraha- ja valtionavustusasioiden esittelymenettelyyn. Kuitenkin talouden osalta todetaan, ettei lakiesitys aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia.

Taiteilijaprofessorikäytännön muutos jää perustelematta. Kymmenen vuotta vaatimatonta taiteilija-apurahaa professorin tittelillä on pitkä aika. Tieteen puolella yleinen käytäntö määräaikaisten professuurien osalta on huomattavasti lyhyempi. Mikäli halutaan luopua taiteilijaprofessorien virkasuhteesta ja siirtyä apurahakäytäntöön, olisi selkeämpää panna myös kymmenvuotiset apurahat haettaviksi ja palkita akateemikon arvonimellä ne merkittävät taiteilijat, joille halutaan osoittaa erityistä huomiota. Akateemikon arvonimeen voisi liittyä jonkinlainen palkkio ja kulukorvaus. Taiteilijaprofessorin apurahan suuruus ei millään muotoa vastaa professorin arvoa, vaan pikemminkin laskee sitä yleisessä vertailussa. Lisäksi kahdenlainen arvonimikäytäntö on kummallinen ilmiö.

Esityksen vaikutuksista todetaan, ettei sillä ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Sadan asiantuntijan yhtäkkisellä vähentämisellä menetetään sitoutunut taiteen eri alojen asiasiantuntemus ja lisätään huomattavasti virkamiesvalmistelijoiden työtä. Lisäksi Taiteen edistämiskeskukselle on tarkoitus siirtää myös sellaisia valtionavustusasioita, joita nykyisin hoidetaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Kun todetaan, ettei uudistus ei lisäisi työvoimaresursseja, herää kysymys millä resursseilla apurahojen valmistelutyö on tarkoitus jatkossa suorittaa.

Taiteen edistämiskeskuksen johtajan päätäntävalta on suuri ja kattaa laajan taidekentän. Siksi on perusteltua, että johtajan tueksi olisi edelleen nimitettävä jokin taiteenalan asiantuntijoista koostuva elin. Taiteen edistämiskeskus poikkeaa luonteeltaan muista valtion taiteen- ja kulttuurialan virastoista. Esimerkkeinä olevissa Valtion taidemuseossa ja Museovirastossa on asiantuntijahenkilökunta, joka kattaa koko kyseisen hallinnonalan. Tätä Taiteen edistämiskeskuksessa ei ole ja sen vuoksi eri taiteenalojen asiantuntijoiden tuki on tarpeen.

Taiteen edistämiskeskuksen rahoittamiseen tarvittavat määrärahat esitetään osoitettavaksi ensisijaisesti raha-arpajaisten ja veikkaus- ja vedonlyöntipelien voitosta. Tämän ei tule merkitä sitä, että myös edistämiskeskuksen toimintamäärärahat siirretään veikkausvoittovaroilla katettaviksi. Valtionhallinnossa tulisi pyrkiä siihen, että kaikki lakisääteiset menot, myös taiteen ja kulttuurin alueilla, osoitettaisiin budjettivaroista.

Helsingissä 16.8.2010

Suomen museoliitto
Finlands museiförbund ry

Pirjo Ala-Kapee, puheenjohtaja
Anja-Tuulikki Huovinen, pääsihteeri

 

Suomen museoliitto 16.8.2010