Hae sivustolta
JÄSENILLE
 

Museoliiton lausunto tekijänoikeustoimikunnan mietinnöstä

Suomen museoliitto on antanut opetusministeriölle lausunnon tekijänoikeuslain muutostarpeiden kartoittamisesta.

Opetusministeriön nimeämän toimikunnan tehtävänä on ollut mm. arvioida tekijänoikeuslainsäädännön uudistustarvetta ja valmistella mahdollisten uudistusten suuntaviivoja sekä antaa asioita koskevia ehdotuksia opetusministeriölle. Toimikunnan jäsenet valittiin mahdollisimman laajaa tekijänoikeuskentän asiantuntemusta edustaen. Suomen museoliitto pitää valitettavana sitä, että muistiorganisaatioiden edustus ei ole ollut toimikunnassa mukana, vaan jäsenet ovat edustaneet pääasiassa kirjallisuuden ja musiikin kustannusalan tekijöitä ja käyttäjiä. Museoalan osalta tekijänoikeuslainsäädännön uudistustarpeet on useaan otteeseen tuotu opetusministeriön tietoisuuteen.

Mietinnön alussa todetaan, että uudistustarpeen taustalla on tarve luoda edellytyksiä sekä luovalle toiminnalle että tulosten kaupallistamiselle. Samoin viitataan Kulttuuripolitiikan strategiaan 2020, jossa todetaan, että teknologiassa ja toimintatavoissa tapahtuneet muutokset avaavat uusia mahdollisuuksia sekä kulttuuritoimijoille, muistiorganisaatioille ja kansalaisille että sisältöliiketoiminnalle. Luovuus ja mahdollisuudet kehittää sisältöliiketoimintaa ulottuvat kulttuurin kentässä laajemmallekin kuin vain kirjallisuuteen ja musiikkiin, mutta tässä muistiossa painopiste on asetettu vain näiden alojen kaupallisten tavoitteiden vaatimien uudistusten tarkasteluun.

Muistiossa todetaan, että digitaalinen kehitys on vaikuttanut olennaisesti kirjastojen, arkistojen ja museoiden toimintaan, ja että toiminta pohjautuu suurelta osin tekijänoikeuslain rajoitussäännöksiin sekä sopimuslisenssisäännöksiin. Suppeat rajoitussäännökset eivät museoiden aineistojen osalta ole riittävän käyttökelpoisia, koska museoilla, toisin kuin kirjastoilla ja arkistoilla, ei ole ensisijaista tarvetta tekijänoikeuden rajoituksiin säilyttämistarkoituksessa, vaan ensi sijassa kokoelmien esille saamiseen ja saavutettavuuteen liittyvissä tarkoituksissa.

Uusien palvelujen kehityksen ja käyttöönoton samoin kuin kulttuuriperintöön liittyvien liiketoiminnallisten markkinoiden luomisen edellytys on, että muistiorganisaatioiden tallentama mittava aineisto pääsee potentiaalisten käyttäjien ja mahdollisen luovan teollisuuden tietoisuuteen. Vain sitä kautta voi muodostua taloudellista etua myös tekijälle. Julkisen sektorin toimijoiden taloudelliset puitteet eivät tarjoa tekijöiden toimeentulolle ratkaisua tekijänoikeuskorvausten muodossa.

Tekijänoikeuslain rajoitussäännöksiä tulisi uudistaa siten, että museot voisivat sen perusteella tallentaa kokoelmiinsa kuuluvat teokset avoimeen tietoverkkoon ja siten turvata niiden saavutettavuus. Museot tuottavat avoimiin verkkoihin sisältötuotteita myös omista tutkimuksistaan ja kokoelmistaan, joten kokoelmien mahdollisimman vapaa ja helppo käyttö on myös tällaisen ei-kaupallisen sisältötuotannon edellytys. Sopimuslisenssisäännökset eivät riitä takaamaan julkisin varoin ylläpidettyjen, kansallisomaisuutta tallentavien museoiden sivistyksellistä perustehtävää.

Tekijänoikeuslain uudistamistarpeissa ei myöskään ole otettu esiin orpojen teosten problematiikkaa. Museoiden kokoelmien miljoonat valokuvat ovat karttuneet osin lahjoituksina perikunnilta ja perhealbumeina. Mikäli niiden digitointi ja käyttö tulee tekijänoikeuskorvauksen piiriin, muodostuu niistä hyödytön varastoerä, jonka digitointiin museot eivät tule käyttämään niukkoja resurssejaan. Tällöin tämä arvokas aineisto jää kulttuurihistoriallisen tietoisuuden ja tutkimuksen ulkopuolelle ja sen säilyttäminenkin saattaa kustannussyistä tulla kyseenalaiseksi.

Helsingissä 23.4.2010

Suomen museoliitto
Finlands museiförbund ry

Petri Tuomi-Nikula, puheenjohtaja
Anja-Tuulikki Huovinen, pääsihteeri

 

Suomen museoliitto 3.5.2010