Museoliiton lausunto kulttuuripolitiikan suuntaviivoista

Suomen museoliitto on antanut  10.12.2008 opetusministeriölle lausunnon kulttuuripolitiikan strategiasta 2020.

Opetusministeriö on linjaamassa pitkän aikavälin kulttuuripolitiikkansa. Tavoitteena on hahmottaa selkeämmin laajan kulttuurin kentän hallinnointia ja linjata tulevaisuuden tavoitteita. Strategiassa määritellään ensin mitä kulttuuri ja kulttuuripolitiikka on ja mitä toimintaympäristössä tapahtuu vuoteen 2020 mennessä. Sen jälkeen tarkastellaan opetusministeriön tehtäviä kulttuuripolitiikan ohjaajana.

Strategiaa selkeyttäisi, mikäli se sisältäisi myös nykytilan analysoinnin. Ilman sitä on vaikea arvioida ovatko valitut tavoitteet ja linjaukset oikeita ja perusteltuja. Nykytilan analyysin puuttuessa asetetut tavoitteet jäävät yleisluontoisiksi eikä niiden toteutumista ole helppo seurata. Aina ei ole aivan selvää kuvataanko strategian tekstissä nykytilaa vaiko tavoitetilaa.

Erityisesti luvussa Kulttuuripolitiikan toimintaympäristön muutokset vuoteen 2020 on aika ajoin vaikea päätellä onko teksti nykytilan, muutossuunnan vaiko tavoitetilan kuvausta. Samassa luvussa olisi hyvä nostaa esiin myös lainsäädäntö, koska sen selkeyttäminen ja puitelain tarve tuodaan opetusministeriön tehtävissä myöhemmin esiin.

Nykytilan arvioinnin puute näkyy myös kulttuuripolitiikan tavoitteiden asettamisessa. Niitä ei voi mitata eivätkä ne toimi ohjaavina työkaluina. Esimerkiksi epäselväksi jää, mitä luvussa Kulttuurisen perustan vahvistaminen tavoitellaan taide-, kulttuuriperintö- ja mediakasvatuksen asemaan löydettävällä toimivalla ratkaisulla, kun vertailukohtaa ei ole.

Kulttuuripolitiikan kehittämisen tavoitetilaan tulisi kuulua myös elinikäinen oppiminen. Tämä elementti korostuu etenkin kulttuurilaitosten toiminnan vaikuttavuudessa, missä museoilla kirjastojen ohella on keskeinen rooli. Tarkemmin sen tavoitteita (lapset ja nuoret, ikäihmiset, maahanmuuttajat, syrjäytyneet) voisi täsmentää kohdassa Taide ja kulttuuri koulutuksessa. Euroopan tasolla elämänikäisellä oppimisella on merkittävä kulttuuripoliittinen rooli.

Kohdassa Kulttuuri ja kansalaiset todetaan, että tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään tehokkaasti palvelujen tarjonnassa ja että kulttuuriperintöaineistot on saatavilla digitaalisesti. Tämä edellyttää tekijänoikeuspoliittisten linjausten tarkistamista.

Strategiassa todetaan Tekijänoikeuspolitiikan osalta (s.13), että politiikka ja toimintaohjelma muotoillaan teollis- ja tekijänoikeusstrategian linjausten pohjalta toimivaksi. Muistiorganisaatioiden, etenkin museoiden osalta aineiston saataville saattaminen edellyttää lainsäädännön muutosta. Jo nykyiselläänkin direktiivi sallii väljemmän tulkinnan muistiorganisaatioiden rajoitussäännöksiin. Luoksepääsy valtaosaan museoiden taidekokoelmista ja valokuvista voi tapahtua vain kuvakopion avulla. Eu:n teettämässä kansallisen lainsäädännön arvioinnissa kiinnitettiin huomiota Suomen tiukkoihin ratkaisuihin, jotka voivat aiheuttaa informaatioresurssien alikäytön riskin. Tekijänoikeuspolitiikan tavoitteena tulisi olla aineiston saataville saattaminen rajoitussäännöksin silloin kun sillä ei ole taloudellista merkitystä.

Kohdassa Kulttuuri ja talous voisi nostaa esiin myös kulttuurimatkailun kasvavan merkityksen ja museot matkailun keskeisinä kohteina. Kulttuurin rahoitusjärjestelmien osalta (s. 10) on Museoliiton näkemyksen mukaan hyvä, että  varaudutaan myös siihen, että Veikkaus OY:n asema muuttuisi.

Ymmärrettävää on, että opetusministeriö haluaa lisätä tukea myös uudelle ja kokeilevalle kulttuurille. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että nykyiset avustus- ja osuusjärjestelmät jäävät kehittämisen ulkopuolelle. Verotuksellisin ja lainsäädännöllisin keinoin olisi kansainvälisten käytäntöjen mukaan mahdollista lisätä kulttuurin ulkopuolista rahoitusta. Sen ei tulisi kuitenkaan vähentää perusrahoitusta.

Alueellisia ja kansallisen tason vuorovaikutusprosesseja parannettaessa ja tehtäviä delegoitaessa (s.10-11) tulee tiivistää yhteistyötä ja löytää toimivia rahoitusmalleja myös kuntien kanssa. Suuri osa kulttuurilaitoksista on kuntien omistuksessa. Esimerkiksi kulttuuriympäristön suojelukysymysten osalta tulee harkita mahdollisuutta ostaa palveluja maakuntamuseoilta. Valtio tilaajana ja kunnallinen museo tuottajana saataisiin kattava asiantuntijaverkosto ja toimiva ratkaisu nyt suurista resurssivajeista kärsiviin kulttuuriympäristön suojelukysymyksiin. Valtion vastaantulo aktivoisi myös kuntia omaan panostukseen. Maakuntamuseoiden valtionosuuden 10% lisä on aikoinaan määritelty kattamaan  alueellisen museotyön kustannuksia, eikä sitä nyt voi katsoa korvaukseksi kulttuuriympäristön suojeluun liittyvistä valtion tehtävistä.

Epäselväksi jää mitä tavoitellaan Taiteen keskustoimikunnan muuttamisella taide- ja kulttuuripolitiikan kehittämiskeskukseksi. Tulevatko myös museoiden ja kirjastojen kehittämisasiat kuulumaan sen piiriin ja mitä päätöksentekotehtäviä toimikunnalle tultaisiin siirtämään? Kysymys herää myös siitä, minkälaista  toiminnallista yhteensopivuutta haetaan muistiorganisaatioiden yhteistyölle.

Suomessa on suhteellisen vähän rakennusmonumentteja. Niiden ylläpitoon olisi kiinnitettävä huomiota ja ohjattava riittävästi resursseja kansallisesti tärkeiden rakennusten säilyttämiseksi ja säilymiseksi valtion omistuksessa.

Kirjastojen asemaan on kiinnitetty erikseen huomiota (s.11). Sen sijaan museoiden kattava asiantuntijaverkosto sekä suuri tehtäväkenttä ja vastuu aineellisen kulttuuriomaisuutemme säilyttäjänä ja tiedon jakajana on jätetty liian vähälle huomiolle. Kulttuuripalvelujen tasa-arvoinen saatavuus kaikilla alueilla edellyttää myös museoverkostomme pitämisen elinvoimaisena.

Kulttuuriviennin ohella tulee opetusministeriön kulttuuripolitiikassa olla vahva sija myös kulttuurivaihdolle. Kulttuurivaihdolla on laaja merkitys "Suomi-brändille" ja suomalaisuuden tunnetuksi tekemiselle, mikä muokkaa maaperää taloudellista merkitystä omaavalle viennille. Työnjako TEM:in kanssa taloudellisten ja opetusministeriön kulttuuripoliittisten tavoitteiden osalta tulisi olla selkeä.

Suomen museoliitto
Finlands museiföbund ry

Heikki Talvitie, puheenjohtaja
Anja-Tuulikki Huovinen, pääsihteeri

 

Suomen museoliitto 10.12.2008

Siirry sivun alkuun