Kestävää kehitystä museoon - ohjelmakirjoitustyöpaja

Suomen museoliiton järjestämä kestävän kehityksen koulutus jatkui marraskuussa Kestävän kehityksen keskustelevalla ohjelmakirjoitustyöpajalla. Koulutuksen sisällöstä vastasi SYKLI Suomen ympäristöopisto. Kouluttajana toimi Heli-Maija Nevala.

Usein ekologiset ratkaisut mielletään kalliiksi. Taloudellinen näkökulma ei kuitenkaan ole ristiriidassa ekologisten valintojen kanssa - paitsi ehkä lyhyellä aikavälillä. Usein hankinnoissa määräävänä tekijänä on vain edullinen hankintahinta, ei pitkän ajan kulut. Hankintoja tehdessä tulisikin ottaa huomioon kokonaistaloudellisuus. Mikäli tiukat hankintamääräykset rajoittavat kokonaistaloudellisten - ja siis ympäristöystävällisten - valintojen tekemistä museoissa, tulisi rohkeasti avata keskustelu hankinoista vastaavien kanssa.

Kestävä kehitys museossa

Suomalaisten kuluttajien suurimmat kasvihuonekaasujen päästöt aiheutuvat kiinteistöistä, liikenteestä ja ruuasta. Sama pätee organisaatioihin, joilla ei ole tuotannollista toimintaa, esimerkiksi kouluihin ja toimistoihin. Museoissa korostuu kiinteistöjen energiankulutus.

Ilmastonmuutoksen hillintä on vain yksi, vaikkakin merkittävä näkökulma kestävän kehityksen ohjelmassa. Henkilöstön hyvinvointi on edellytys kaikelle kehittämistyölle. Kestävän kehityksen mukaisen ajattelun tulisi näkyä niin kokoelma- kuin näyttelypolitiikassa, arkikäytännöissä ja kiinteistöjen ylläpidossa.

Kestävän kehityksen ohjelman laatiminen - miten liikkeelle?

Ennen kestävän kehityksen ohjelman laatimista tulee tehdä priorisointi ja aikataulutus: Mikä on merkityksellisintä? Millä toimenpiteillä on suurimmat vaikutukset? Mihin asioihin yleensäkin voidaan vaikuttaa? Mikä museossa on ajankohtaista juurin nyt? On parempi tehdä vähän huolella kuin liikaa kerralla. Kestävän kehityksen ohjelman tulisi perustua jatkuvan parantamisen malliin. Toimenpiteiden jälkeen arvioidaan onnistumiset ja epäonnistumiset ja laaditaan uudet tavoitteet.